Tilausta ja kuulumista

Löysin kadonneen tekstini! Tämä on siis kirjoitettu 4.5. enkä ala sitä nyt muokkailemaan, eli kuvitelkaa lukevanne sitä tuona päivänä :D Kuvia piti olla myös, mutta niitä en ehtinyt ottaa, kun tekstikin jo sitten katosi.. Mutta niin:

Tänne kuuluu pelkkää hyvää. Ensi viikon jälkeen meidän neljän poppoo matkustaa kotikonnuille takaisin, joskin näistä pienistä kavereista ketkään ei siellä vielä ole olleet.

Tiuhti ja Viuhti saivatkin jo eilen uuden asumuksen: minidunan. Pieni se on ja kyllä vähän harmittaa, mutta pakko se on vain kesän aikana tuota käyttää. Noin muuten tytöt ovat edelleen arkoja äänille ja liikkeille. Viuhti on ehkä hiukan rohkaistunut, eikä heti lähde käden lähestyessä karkuun, mutta Tiuhti on toivoton tapaus. Olen itse asiassa jo lopettanut näiden ottamisen toiseen laatikkoon käsiteltäviksi, kun mitään edistystä ei ole tuntunut tapahtuvan sitten kotiutumisen jälkeen. Olkoot sitten villejä, kun niin tahtovat. Kynnet niiltä kuitenkin saa leikattua ihan ongelmitta ja semmoista normaalia dunassa puuhailua en aio lopettaa, etteivät täysin "erakoidu" ihmisestä. :)

Susun kanssa meneekin sitten taas loistavasti! Narina on loppunut lähes kokonaan, ainoastaan nurkkaan "ahdistettaessa" saattaa jotain pientä mutinaa kuulua eli lähinnä silloin, kun yritän "väkisin" ottaa sen käteeni dunasta. Tämän vuoksi olen yhä ottanut sen putkella käsiini, joissa se onkin ihan uteliaana ja rohkeana ollut. Eilen yritin ensimmäistä kertaa kääntää sen selälleen, jotta voitaisiin opetella kynsienleikkuuta. Paikallaan se ei pysynyt yhtään, mutta ei myöskään alkanut äännellä uhkaavasti. Tässä siis seuraava kehittämisprojekti, mutta kaiken kaikkiaan olen kyllä saanut melkoisen ihanan palleron itselleni. <3

Palatakseni vielä tuohon minidunaan, jonka tilasin Lemmikkiexpressiltä. Täytyy sanoa, että olin vähän pettynyt. Kansiosio oli täynnä kaikenlaisia jälkiä, sanoisin että naarmuja, koska ne eivät lähteneet pesulla pois. Jäljet eivät ole järin suuria ja kaukaa duna on ihan ok, mutta ei se kyllä silti uudeltakaan näytä.. Käyttöä ei tietenkään haittaa ja palauttaakaan en voinut, koska minä todella tarvitsin sen dunan juuri nyt. Muuten kyllä kävi tuuri, sillä molempien dunien pohjalaatikko on saman värinen!

Lisäksi tilasin auringonkukansiemeniä kuorittuina: ne olivat hyviä. Sitten taas tilaamani tuttifrutti mix puuttui tilauksesta kokonaan, lähetinkin siitä nyt viestiä ja vastauksena tuli, että olivat loppuneet.. Hauskaa, ettei siitä sitten oltu mainittu, kun piti itse ottaa yhteyttä. Olivat kuitenkin niin edullisia, että sovittiin vain hyvitystä seuraavaan laskuun.

Täytyy siis todeta, etten ollut hirveän tyytyväinen saamaani palveluun etenkin, kun hinnatkin tuntuivat olevan nettikauppojen kalliimmasta päästä. En kuitenkaan halua tuomita tätä täysin, koska tilasin kyseisestä paikasta ensimmäistä kertaa. Ihmisiä hekin vain ovat.

Tästä kuitenkin katoan pitkine teksteineni kohti koulua. Kuulemisiin!

Voi blogger ja sen ongelmat sentään!

Onpas raivostuttavaa tämän uuden bloggerin kanssa. Kirjoitin tekstiä ja sitten hävitin sen johonkin, jotenkin. Saanen myös epäillä, että lukusysteemit ovat ainakin itseni osalta jotenkin vinksallaan. Välillä minulla on kuusi lukijaa, sitten 12, sitten 11 ja taas 12 ja pian taas vaikkapa 7. Uskallan epäillä, ettei lukijakuntani ihan niin eloisaa kuitenkaan ole..

Samaten en enää kenenkään blogissa löydä "lue" nappia yläriviltä. Joo, lukijaksi voi tietysti liittyä muutakin kautta, mutta kun ne systeemit toimii itselläni niin vaihtelevasti.. Välillä blogit häviää lukuluettelosta jne.

Lisäksi en osaa yhtään käyttää tätä uutta systeemiä (kyllä siihen tottuu tietysti ajan kanssa), enkä juuri nyt tämän muun härdellin keskellä viitsisi opetella käyttämään näitä perusominaisuuksiakaan uudelleen..

Kyllä minä tähän kai ajan kanssa totun, mutta nuo lukemisongelmat (+ mystinen tekstin katoaminen, jonka tosin taisin itse jotenkin aiheuttaa) kyllä häirittee. Tai sitten olen vain sokea ja lukunappikin blogeissa on vain vaihtanut paikkaa. :D

No, eniveis, pääsen loppupäätelmääni, että ei taas hetkeen varmaan tule kirjoiteltua. Ellen sitten löydä mystisesti kadottamaani tekstiä jostakin. En kyllä hämmästyisi, vaikka se ilmestyisi jonkun lukemani blogin kommentiksi.

Ihanaa kevään jatkoa kuitenkin kaikille! Toivottavasti selätän nämä ongelmat pian ja toivottavasti tämä teksti edes löytää perille blogiini asti. :D

Tämmöinen vain pikakirjoitus, että nyt on meidän pienellä Chisulla kutsumanimi. Vieläkään en oikein ole varma, sopiiko tämäkään nimi kunnolla, mutta pakkohan se jossakin vaiheessa on nimetä!

Tästä lähin kutsun kuvassa olevaa palleroa nimellä Susu. :)

Talvikot pareittain

Viime päivinä otsikon aihe on tosissaan alkanut kiinnostaa itseäni, ihan noin yleisesti ja tietysti myös kaukaisuudessa häämöttävän kasvatushaaveen puolesta. Lähinnä minua kiinnostaa, missä määrin talvikoita voidaan pitää erakkoina. Talvikot ilmeisesti todellakin tulevat toimeen lajitoverinsa kanssa, joskus vaihtelevasti, mutta tarvitsevatko ne sitä? Hyötyvätkö ne siitä enemmän kuin tappeluriskistä on haittaa? Kun puhutaan talvikkojen pitämisestä yhdessä, minkälaisista todennäköisyyksistä onnistua voidaan puhua?

Netistä löytyy vaihtelevanlaisesti tietoa, ja mielipiteitäkin on laidasta laitaan. Ensimmäisenä löysin Hamsteriyhdistyksen foorumin keskustelun aiheesta ja silloin tämä asia itse asiassa alkoikin kiinnostaa. Poimin aiheen tiimoin muutamia kommentteja tähän, lähinnä itselleni, mutta toki myös muille kiinnostuneille. Otan joistain kommenteista vain osan tekstistä, mutta pyrin kuitenkin siihen, ettei kommentin sanoma vääristy mitenkään.

Heli 14.7.2007

"Mä melkeinpä sanoisin, että talvikot tulee toimeen keskenään siinä missä campsyt ja robotkin. Jokaisella on aina se riski olemassa, että eivät tulekaan toimeen ja joudutaan erottamaan.

Meillä on aina eläkeläisnaaraat asuneet pareittain uroksen kanssa. Nyt meillä on ollut samaa sukupuolta olevia laumojakin ja ihan hyvin on mennyt.

Parhaiten yleensä onnistuu kun on kaksi luovutusikäistä tai sitten jos laittaa luovutusikäisen, mahdollisimman nuoren, vanhemman kanssa. Aina ei tietty toimi."

Sarantha 20.7.2007

"Noista luovutusikäinen-aikuinen-pareista vielä, että minä olen joidenkin kuullut sanovan, että naarasparit eivät tässä tapauksessa onnistuisi kovin hyvin. Itse kokeilin 10 kk naaraan kanssa kolmea sen tyttärentytärtä, eikä naaras suoranaisesti niiden kimppuun käynyt, mutta sen verran ärhäkkä ja nariseva oli kuitenkin, etten uskaltanut jättää niitä yhteen. Samoin kokeilin kolmea urospoikasta 10 kk vanhan isänsä kanssa ja niillä meni aluksi hyvin, mutta seuraavana päivänä uros näykkäisi yhtä pojistaan päähän ja erotin sen sitten muista. Näissä kummassakin tapauksessa poikaset olivat jo lähemmäs kuusiviikkoisia. Uskon, että viikko tai parikin on jo tässä suhteessa pitkä aika, yhdistämiset kannattaa siis tehdä heti poikasten ollessa neliviikkoisia. Kolmannen yhdistämiskokeilun tein tuon jo aiemmin mainitun 6 kk uroksen ja yhden luovutusikäisen poikasen kanssa kun poikanen oli kaksi päivää alle neliviikkoinen, ja ne ovat vieläkin yhdessä."

Truele`s 3.8.2007

"Joskus minullakin ollut talvikoita pareittain, mutta nyt kasvatuksen uudelleen alettua ei ole, eikä tule  :) Mielestäni talvikko on erakko, eikä omaan silmääni yksikään yksineläjä ole huonovointiselta näyttänyt. Kun ei ole mahdollista valvoa niitä 24h vuorokaudessa, en halua löytää yhtään pikkunatiaista raadeltuna. Pariskunnat tulevat meilläkin todella hyvin toimeen."

Sarantha 5.8.2007

"Talvikot elävät luonnossa yhdyskunnissa, joten eivät ole erakkoja. Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Ongelmia aiheuttaa sitten talvikoiden reviiritietoisuus, ymmärtääkseni niiden reviirit ovat luonnossa varsin laajat ja näin ollen ongelmia tulee helposti vankeudessa pienissä terraarioissa. Talvikot näyttävät kyllä pärjäävän hyvin yksinkin, mutta itse ajattelen että on aina plussaa jos ne saa menemään yhteen."

 Varjoyrtin 5.8.2007

"Itse olen näiden vuosien aikana havainnut että samaa sukupuolta olevat talvikot harvemmin tulevat toimeen keskenään, kun ikää rupeaa tulemaan. Toinen rupeaa usein "valtaamaan" reviiriä itselleen eikä välttämättä päästä toista enää mökkiinkään - jossa ne ennen nukkuivat kylki kyljessä tai ruokakupille - jossa ne sopuisasti ennen natustelivat herkkuja. Kaikki vain muuttuu kun ikää tulee. On niillä sitten iso terraario ja runsaasti virikkeitä, niin ei. Toisesta tulee se heikompi osapuoli.

Uros ja naaras talvikko taasen tulevat kuitenkin mainiosti toimeen sen suurempia rätinöitä. Naaras tuntuu olevan se, joka näyttää kaapin paikan tarpeen tulleen sähähtäen jos jokin asia ei miellytä." 

 Heli 6.8.2007

"Mä en ole oikein uskaltanut vanhemmalle naaraalle laittaa edes toisen naaraan luovutusikäistä poikasta kaveriksi. Naaraat on herkemmin niin natseja.
Jonkun kerran olen yrittänyt vanhempia naaraita yhdistellä, erittäin huonolla menestyksellä."

S.D.G. 27.8.2007

"Meillä on tullu iha ok toimeen. Yks nuori kaveri asu isoisänsä kanssa pari kuukautta ja kaikki meni hyvin kunnes poika päätti olla liian aikuinen ja piti erottaa. Veljekset on asunu tosi hyvin kahestaan ja samoin noi siskokset, vaikka täytyy kyllä myöntää, et jos jotain sirinää kuuluu, ni yleensä tyttöjen häkeistä."

 Sarantha 4.11.2007

"Minulla on hatara, ihan mutu-tietoon perustuva tunne, että aikuisen ja luovutusikäisen yhdistämiset onnistuvat parhaiten kun poikanen on mahdollisimman nuori, itse olen yhdistänyt uroksia poikasten kanssa kun poikaset ovat olleet neliviikkoisia tai jopa muutaman päivän alle (luovutusikähän on yleensä sen viisi viikkoa, mutta poikasethan eivät tässä tapauksessa joudu elämään yksin, vaan niillä on edelleen aikuisen seuraa). Itse käytän hiukan enemmän harkintaa aikuisen naaraan ja luovutusikäisen yhdistämisessä, naaraat kun usein ovat temperamenttisempia kuin urokset. Toistaiseksi en ole luovutusikäisiä vieraalle naaraalle laittanutkaan."

Mirilii 4.11.2007

"Kahta erisukuista naarasta en kauhean helpolla uskaltaisi laittaa samaan, koska naaraat on kipakampia luonteeltaan. Uroksissa on onnistunut vaikka minkälaiset yhdistelmät."

 Satu- 24.11.2007

"Meillä kokeiltiin joskus yhden naaraspoikasen jättämistä emon kanssa asumaan. Odotukset parin pärjäämisestä eivät koskaan olleet kovin suuret ja pari jouduttiinkin erottamaan vanhemman naaraan käytyä poikasensa kimppuun."

 Somnium 30.11.2007

Vastauksena ylempään. "Täällä myös emo alko "kyllästyä" poikasiinsa ja näin pari kertaa selkäsaunojen annot. Isän ja poikien suhteen taas kävi niin, että pojat alkoivat härnätä isäänsä hyppien päälle ja haastaen riitoja. Aluksi se näytti leikkimieliseltä, mutta koska tämä jatkui, lopulta isäkin hermostui ja alkoi ojentamaan takaisin."

 Minnaw 9.1.2009

"Sisarukset on paras yhdistelmä, eli samasta poikueesta esim. 2x veljestä tai 2x siskosta.
Jälkeenpäin yhdestettäessä voi syntyä reviirikiistoja, eli jos tälläiselle vanhemmalle talvikolle haluaa hankkia kaverin kannattaa hankkia juuri luovutusiässä oleva samaa sukupuolta oleva yksilö ja sittenkin varautua siihen, että ne joutuu erottamaan.
Talvikko ei ole täysin erakko, mutta ei kaipaa niinkään lajitoveria kuin roborovskit tai campbellit."

 S.D.G. 22.2.2011

"Talvikoiden asuttaminen yhdessä onnistuu, jos tietää mitä saa ja mitä ei saa yhdistellä. Tietenkään kaikkien hamsujen kemiat eivät sovi yhteen.
Yhdistäminen onnistuu yleensä uroksilta ja naarailta; sekä lisääntymisikäisiltä että eläkeläisiltä. Vanhempi uros hyväksyy yleensä nuoremman, luovutusikäisen uroksen. Naarailla tämä ei toimi. Poikasesta asti yhdessä asuneet samaa sukupuolta olevat sisarukset tulevat toimeen, mutta saattavat riitaantua aikuistuttuaan."

Keskustelusta sain osviittaa, millaisia pareja kannattaisi yhdistellä. Kaipasin kuitenkin tietoa siitä, kuinka hyödyllistä yhdistely oli (muuten kuin tilan saamiseksi) ja kuinka erakko talvikko todellisuudessa on. Haluaisin myös tietää tämän päivän tilanteen: onko yhdistely yhä samalla mallilla? Voisiko talvikoiden jalostustyössä yrittää kasvattaa "sosiaalisia talvikoita"? En tarkoita, että talvikosta yritettäisiin luoda laumaeläin (se kai ois mahdotontakin), mutta olisiko mahdollista saada edes jokseenkin keskenään toimeentulevia yksilöitä?

Päätin siis etsiskellä lisää aiheesta, mutta osoittautui, että sitä on melko huonosti saatavilla (ainakin suomeksi). Täytyisi käyttää kunnolla aikaa, mutta sitä minulla ei valitettavasti juuri nyt ole, eli pitänee siirtää tätä "tutkimusta" kauemmas.

Voisin itse tehdä johtopäätöksen, että talvikot eivät erityisemmin kaipaa kaveria, joten ne ovat erakkoja. Toisaalta ne voivat hyväksyä kaverin, mikä tekee niistä ainakin syrkkejä sosiaalisempia. Toisaalta niiden käytös osoittaa, että esim. roboihin verrattuna ne eivät tule yhtä hyvin toimeen. Lisäksi naaraat tuntuvan olevan uroksia nihkeämpiä yhdistelyissä, parhaiten toimii eläkeparit ja nuoren + vanhan yhdistelmä uroksilla, osan mielestä sisarusparitkin voivat onnistua. Perustuuko tämä kaikki kuitenkin pelkkään kokemukseen? Onko varsinaisesti mitenkään tutkittu, tarvitseeko talvikko kumppania tai mitä se kumppanista hyötyy?

Vastauksia ei ehkä osaa kukaan näihin varmuudella sanoa, joten pitänee pysyä vanhassa turvallisessa tavassa: talvikko voi hyväksyä kaverin, mutta ne on aina varauduttava erottamaan. Itse aion kuitenin pitää tulevat talvikkoni yksin, ellei joku osoita, että ne todella hyötyvät parista tai että ne todella kärsivät yksin ollessaan.

Pikapostaus

Nyt on kesän asumusjärjestelyt hoidettu. Tilaukseen lähti miniduna roboja varten, eivätköhän nuo sen nelisen kuukautta siinä pärjää. Tarkoitukseni oli tilata Peten koiratarvikkeesta (jälleen), koska se on kiistatta halvin, mutta (jälleen) sieltä oli kaikki minidunat jo loppu. Niinpä tilaus lähti Lemmikkiexpressille, joka on hieman kalliimpi, mutta josta tilasin samalla kuivattuja hedelmiä ja kuorittuja auringonkukansiemeniä. Tilausta odotellessa. :)

Ilman kommervenkkejä, koska hinta ja koska omistan jo puisen tason, muita juttuja en tarvitse. Kuva: Lemmikkiexpress.

Tuttifrutti mix 100g

Nyt joudun olemaan pari päivää erossa kullanmuruista, toivottavasti ei tule taantumaa käsittelyssä, kun on lähdetty niin upeasti liikkeelle! Jo kolmantena iltana narina lakkasi ihan kokonaan ja pikkuinen kiipeili rohkeana kädellä. ♥